Sovittelun tarkoituksena ei ole antaa vain valmista ratkaisua, vaan mahdollistaa osapuolten välisen sovinnon löytyminen. Perinteisessä sovintoneuvottelussa osapuolet neuvottelevat erilaisista sovintovaihtoehdoista, kun taas toisinaan on tarpeen turvautua myös asiantuntijalausuntoihin siitä, kuinka riita tulisi ratkaista.
Yksityisen sovittelun erilaisia muotoja ovat esimerkiksi fasilitatiivinen eli auttava sovittelu, jossa osapuolten välille luodaan keskusteluyhteys ja pyritään yhteensovittamaan osapuolten intressit keskenään. Transformatiivisessa sovittelussa pyritään tunnistamaan psykologisia syitä konfliktin taustalla ja pyritään siten muutokseen. Evaluatiivisessa eli arvioivassa sovittelussa pyritään arvioimaan osapuolten juridisia oikeuksia ja asemaa erityisesti ammatinharjoittamiseen ja kaupallisiin konflikteihin liittyvissä tilanteissa riitatilanteissa. Narratiivisessa sovittelussa puolestaan on tarkoitus luoda osapuolten eriävistä kokemuksista yhtenäinen ja todenmukainen selvitys. Sovittelijalla ja käytettävällä sovittelun muodolla on siis merkittävä rooli sovinnon rakentamisessa osapuolten välille.
